Blogi

10.07.2009: Pitkä kuuma kesä?

Pitkä kuuma kesä?

Parahin päiväkirja ja sen lukijat,

tämän kesän ensimmäinen kahden ja puolen viikon lomapätkämme lähenee jo loppuaan, joten lienee aika kirjoitella tänne pitkästä aikaa hiukan kuulumisia. Kaksi viimeistä työviikkoa ennen lomaa olivat sen verran hektisiä, että lomalle päästyäni olen tietoisesti jättänyt työasiat taka-alalle. Lomani olen viettänyt ihan täällä kotimaisemissa, mikä on mukavaa vastapainoa varsin matkustelupainotteiselle työllemme. Olen käynyt tyttären kanssa päivittäin leikkipuistossa ja koettanut treenata ahkerasti bassonsoittoa. Ai että miksikö bassonsoittoa? Vastaus epätietoisille löytyy täältä. ;-)

Palataan nyt kuitenkin ajassa taaksepäin kesäkuun puolenvälin tienoille. Essin viimeksi raportoimien mahtavien The Real Group -yhteiskonserttien jälkeen sulkeuduimme muutamaksi päiväksi studioon äänittämään yhtä pitkäaikaista keikkasuosikkiamme, La Dolce Vita -euroviisua, syksyllä ilmestyvää kokoelmalevyämme varten. Itse sain sovittajan ominaisuudessa olla studiossa joka päivä aamusta iltaan, ja mikäpä olisikaan mukavampi tapa viettää Suomen lyhyttä suvea? ;-) Biisi saatiin jo lähestulkoon valmiiksi, ja hyvältähän se kuulostaa! Yllättävän hyvältä kuulostavat muuten vanhat levymmekin, kun niitä on tässä nyt tullut kuunneltua ja mietittyä, mitä biisejä kokoelmalle laitettaisiin...

Juhannukseksi matkustimme sitten Torontoon Kanadaan ABBAa laulamaan. Odotukset olivat korkealla, olivathan yhteistyökumppaneinamme Kanadan parhaaksi kehuttu orkesteri, Toronto Symphony Orchestra, sekä vanha tuttumme ja nyttemmin jo hyvä ystävämme, New York Popsin vastavalittu ylikapellimestari ja armoton bile-eläin Steven Reineke. Orkesteri osoittautui maineensa veroiseksi, ja Steveninkin kanssa ehdittiin sentään hiukan Toronton yöhön jälkimmäisen konsertin jälkeen. :-)

Jo toukokuisella Australian-reissulla ABBA-showllemme oli tapahtunut minusta jotain todella positiivista: sikäläisen yleisön reaktio oli suomalaisella mittapuulla niin häkellyttävän innostunut, että meistäkin kuoriutui ikäänkuin puolivahingossa melkein oikeita poptähtiä, jotka todella nauttivat tilanteesta täysin rinnoin ja vetävät oman "roolinsa" täysillä sata lasissa. Nostalgiakonsertistahan siinä loppujen lopuksi on kyse; monet tulevat kuulemaan nuoruutensa suosikkikappaleita ja ovat jo valmiiksi fiiliksissä ennen kuin yhtään säveltä on soitettu ja laulettu. Meidän esiintyjien kannalta hienoa on se, ettemme todellakaan edes yritä olla mikään look-alike tai sound-alike alkuperäisille esittäjille, vaan laulamme noita hienoja popklassikoita ihan omana itsenämme, mutta silti vanhat ABBA-fanitkin tuntuvat diggaavan kovasti. Australian ABBA-huuma sai jatkoa Torontossa, kun molempien konserttien lopuksi lähes 3000 ihmistä jorasi ja lauloi mukana Dancing Queeniä. Hieno meininki kerta kaikkiaan!

Torontosta palattuamme nukuimme yhden yön kotona ja jatkoimme matkaa Lappiin kesän ainoille kotimaan festarikeikoillemme. Rovaniemellä esiinnyimme Jutajaisilla ja Torniossa puolestaan Kalott Jazz & Blues -festivaalilla. Teltan-/salintäyteinen suomalaisyleisö ei ehkä osoittanut innostustaan ihan yhtä äänekkäästi kuin kanadalainen, mutta molemmissa konserteissa oli yhtä kaikki mainio tunnelma, ja oli tosi mukava päästä taas pohjoiseen esiintymään. Perjantai-illaksi lennähdimme sitten takaisin Helsinkiin esiintyäksemme vielä yksityistilaisuudessa ennen kesälaitumille kirmaamista.

Kahden kesälomapätkämme välissä vietämme pari viikkoa Keski-Euroopassa. Hollannin Utrechtissa Europa Cantat -kuorofestivaalilla pääsemme pitämään lauluyhtyeklinikoita peräti kahdeksan päivän ajan putkeen, mikä on meille ensimmäinen kerta laatuaan. Mukavaa lomaa niille, joilla sitä on, ja kaunista kesää ihan kaikille!

T: Hannu