Blogi

24.04.2009: Loodame et kohtume jälle

Loodame et kohtume jälle

Tere!

Meillä oli oikein mukava ja aurinkoinen minirundi viime viikonloppuna Virossa. Pitkään odottamamme tutustuminen Viroon ja virolaisiin toteutui neljänä konserttina eri puolilla maata: Tartto, Pärnu, Jõhvi ja Tallinna. Kaikki järjestelyt oli hoidettu hienosti, joten saimme keskittyä olennaiseen; nauttimaan työstämme sekä avartamaan maailmankuvaamme.

Ilahduimme siitä, kuinka monet löysivät konsertteihimme ja kuinka lämpimästi veljeskansamme otti meidät vastaan! Olimme opetelleet Virossa hyvin tunnetun sävelmän Ei saa mitte vaiki olla, ja sen esittäminen kuulijoidemme kielellä oli joka konsertissa yksi kohokohtia. Yksinkertaisen kaunis Miina Härman sävellys ja Anna Haavan koskettava runo saivat kylmät väreet kulkemaan laulajalla. Molemmat mainituista Viron kulttuurin voimanaisista olivat muuten Sibeliuksen aikalaisia.

Vanha yliopistokaupunki Tartto kylpi auringonpaisteessa ja vaikutti viehättävältä tällaisen vanhaa arkkitehtuuria ihailevan ja vanhoja kaupunkeja rakastavan silmissä. Tuulista Pärnua näimme valitettavan vähän; emme lainkaan ranta-aluetta ja vain yhden talon, jossa oli pyöreä ikkuna. Kantakohvik kuitenkin löytyi teatteritalosta. Koska majoituimme pääosin Tallinnassa, jäi Jõhvikin pikavisiitiksi. Matkalla aukeni kuitenkin upeita näkymiä merelle, ja näin ensimmäistä kertaa haikaroita pesässään! Tallinnan konsertti kruunasi koko reissun – Estonia-sali oli lähes täynnä, ihmiset olivat ihanasti mukana ja vaikuttivat hyvin innostuneilta. Mikä huipennus!

Olimme tällä turneella myös harvinaisen yksimielisiä konserttiemme tasaisesta ja hyvästä laadusta, jopa pervorehellisten & kriittisten ääni-insinöörimme ja managerimmekin mielestä. ;-) Nimittäin yllättävän usein konsertin laulullinen onnistuminen on kovin subjektiivinen kokemus. Muu ryhmä voi olla aivan fiiliksissä keikasta, mutta itse ei pysty täysin iloon yhtymään, kun "tuli pikku stiblu siinä, ja lauloin sen ja sen kohdan vähemmän nappiin". Jos keikka on sitten sattumoisin nauhoitettu, on monesti käynyt niin, ettei siellä mitään niitä mogia kuulunutkaan. No, parempi kuitenkin niin päin.

Meille jäi kaikesta kokemastamme tosi hyvä mieli, ja toivommekin löytävämme itsemme taas pian etelänaapurimme laulumailta. Loodame et kohtume jälle!

Virpi