Blogi

04.01.2009: Hyvää tätä vuotta!

Hyvää tätä vuotta!

Rakas päiväkirja,

osakseni koituu näemmä jälleen yhden matkakertomuksen kirjoittaminen, ja mikäpäs siinä. Viimeksi raportoin seikkailuistamme Ameriikan ihmemaassa, ja tätä kirjoitan aivan yhtä lailla jet lagissa kuin silloin.

Uudenvuodenterveiset siis Etelä-Koreasta! Rajaton oli kutsuttu joulun alla Souliin pitämään ensimmäistä ikiomaa Korean-konserttiaan jättimäisessä Seoul Arts Centerissä. Meitä vähän etukäteen jännitti, tulisiko paikalle ketään, mutta huoli osoittautui turhaksi; Vincero-konserttitoimisto oli tehnyt jälleen takuuvarmaa markkinointityötä, ja innokasta yleisöä oli paikalla oikein mukavasti. Itse asiassa sana "innokas" ei oikein riitä kuvaamaan korealaisyleisöä – hehän eivät meinanneet saada ollenkaan tarpeekseen, vaikka lauloimme suurelta osin suomenkielistä jouluohjelmistoamme. Tuntuu aina yhtä palkitsevalta, kun yhtye saa jalansijaa uusilla alueilla ja yleisö löytää tiensä konsertteihin ja on hienosti mukana fiiliksessä kielimuurista huolimatta. Kiitokset Katelyn ja koko Vinceron väki mainiosti järjestetystä keikasta jälleen kerran!

Iltapäiväkonsertin jälkeen oli muutama tunti aikaa levätä, ja illalla olimme luvanneet käydä vetäisemässä puolen tunnin setin paikallisella jazz-klubilla. Siellä osoittautui, että meidän pitää käyttää talon mikrofoneja eikä siis omia langattomiamme, korvamonitoreista nyt puhumattakaan. Siitä tuli ehkä kuumottavin puolituntinen yhtyeemme historiassa; koko ajan kierron rajamailla olevista lattiamonitoreista kuului pelkkää epämääräistä mölinää, josta ei saanut mitään selvää, ennen kuin huomasi yhtäkkiä olevansa puoli sävelaskelta alavireessä muihin nähden... mikä a cappella-laulajan painajainen! Kyllä tämäkin taiteenlaji on näemmä merkittävältä osin välineurheilua. No, kahta kauheammalla raivolla vedin loppukeikasta Ticket To Riden niin että äänikin lähti joululomalle. Hymyt eivät kuitenkaan naamoillamme hyytyneet, ja yleisöä pinnistelymme tuntui miellyttävän kovasti. Miksaajamme Ilu koetti kyllä keikan jälkeen vakuutella, ettei se nyt niin huonolta kuulostanut, mutta toivon silti hartaasti, ettei koko keikan luvatta kamerakännykällään kuvannut mies saa päähänsä laittaa sitä vielä YouTubeenkin...

Heti keikkapäivän jälkeisenä aamuna muut lähtivät takaisin Suomeen, mutta minä jäin perheineni sekä jouluksi että uudeksivuodeksi Souliin. Kaksi viikkoa loistohotellissa suurkaupungin keskustassa (ilman pääsyä nettiin!), aurinkoisia pakkaspäiviä, ystävällistä koreankielistä palvelua, tulisen herkullista ja puoli-ilmaista ruokaa, uimista ja kylpemistä hotellin korealaisessa saunassa, lasketteluretki vuoristoon Yongpyongin mahdollisesti tuleville olympiarinteille, käynti sisähuvipuistossa ja eläintarhassa, sekä tietenkin shoppailua, shoppailua ja vielä kerran shoppailua Soulin loputtomilla ostoskaduilla – täydellinen irtiotto arjesta siis! Reissu oli juuri niin pitkä, että oli jo tosi mukava palata takaisin kotiin. Oma koti kullan kallis, todettakoon taas kerran.

Uusi keikkavuosi käynnistyy ensi viikonloppuna Kölnissä. Alkuvuodesta keikkailemme harvakseltaan niin Suomessa kuin ulkomaillakin, milloin akustisesti, milloin taas äänentoiston kera. Joka tapauksessa kotimaan keikkoja on huomattavasti enemmän kuin viime keväänä; kaikkia ei vielä edes näy konserttikalenterissa, joten käykäähän ihmiset aina välillä tarkistamassa, tulemmeko kenties kotikulmillenne laulelemaan lähiaikoina.

Toivotan kaikille onnellista uutta vuotta 2009!

T: Hannu